maanantai 24. marraskuuta 2014

Seurustelu vs. avoliitto

Avoliittoa on nyt takana reilu pari viikkoa, ja pakko todeta, että alan kallistua seurustelun puolelle. Mielestäni avoliitossa joutuu tekemään liikaa kompromisseja elintärkeissä asioissa, kuten esimerkiksi unen laadussa ja määrässä.

Vuorokausirytmien yhteensopimattomuus


Mieheni elää jotain aivan omaa vuorokausirytmiään. Hän menee nukkumaan klo 22 ja aamukymmenen välillä, ja herää aamukahden ja klo 17 välillä... Kyllä! Onko hieman vaikeaa yrittää ylläpitää tuossa rinnalla omaa klo 22-06 nukkumisrytmiä. Kyllä!

Väsyneenä kaikki vain on pielessä. Joinain aamuina olen kuin perseeseen ammuttu karhu. Toisinaan taas kuin haudasta noussut zombi. Minä en vain pysty toimimaan täydellä teholla ilman säännöllistä unta. Miehelle taas säännöllinen uni on varmaan elämän suurin mysteeri ja ihmetyksen aihe. Hän haluaisi mennä nukkumaan aina vain silloin kun väsyttää. Vaikka se sitten tarkoittaisi 1-2 vuorokauden valvomista putkeen ja nukkumaan menemistä aamukymmeneltä.

Anna mun kaikki kestää.

Määräaikainen avoliitto


Paitsi hei, ei minun tarvitse kestää kaikkea. Avoliitto ei ole mikään pakko. Eikä mitään toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta ole tehty. Meillä on menossa määräaikainen avoliitto, josta ensimmäinen määräaikaisuus päättyy 15. joulukuuta. Silloin hän todennäköisesti muuttaa takaisin kotiinsa, kunnes taas seuraava määräaikaisuus alkaa 10. tammikuuta ja kestää jälleen reilun kuukauden. Tai, kun ei noista putkiremonteista koskaan tiedä, voi toinen määräaikaisuuden pätkä sitten venähtää. Nyt en tiedä kumpaa toivon. Tai toki tiedän mitä toivon nyt, mutta en tiedä mitä toivon helmikuun puolivälissä :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.