Arki tappaa suhteen - vai tappaako?

Ennen lauantaista yhteenmuuttoa puhuimme muutamia kertoja siitä, kuinka usein sanotaan arjen tappavan suhteen. Hän on sitä mieltä, että arki tappaa suhteen. Minä taas olen kovasti haikaillut arjen perään, sillä mielestäni pelkkä viikonloppusuhde on ajoittain rankka.

Arkiaamut avoliitossa

Ensimmäinen arkiaamu yhteenmuuton jälkeen oli kyllä todella rankka, mieheni annettua minun nukkua vain kuusi tuntia. Yöllä hän valvotti, ja aamulla sitten herätti, vaikka minulla olisi vielä ollut mahdollisuus nukkua. Onneksi toisena yönä sain nukuttua jo reilu seitsemän tuntia, torkuttuani vielä reilun tunnin herätyksen jälkeen.  Kolmantena yönä sain vihdoin nukuttua tarvitsemani seitsemän ja puoli tuntia ennen herätyskellon soittoa.

Kolme arkiaamua on nyt takana. Monen monta vielä edessä. Nythän se nähdään, tappaako se arki suhteen vai vahvistaako se meidän suhdetta, vai mitä käy. Mielenkiinnolla ja pelolla odotan... Pakko myöntää, että pelkäsin enemmän kuin olin innoissani hänen muutostaan luokseni. Pelkään, että menetämme sen mitä meillä on.

Suhde arkitestissä

Ulkopuoliset ovat yrittäneet vakuutella minua, että sittenhän sen näkee toimiiko suhde. Että testaa se mielummin nyt kuin myöhemmin. Mutta mitä jos olisi voinut vielä hetken nauttia kaipuusta ja alkuhuumasta? Mitä jos olisi vielä hetken halunnut säilyttää jotain yksityisyyttä ja jotain omia rutiineja salaisuuksina?

Mitä nyt käy aamutreeneilleni kotona?
Mitä nyt käy spontaaneille tanssi- ja lauluhetkilleni aamun yksinäisinä tunteina ennen töihin lähtöä? Miten nyt käy kauneudenhoitorutiineilleni, jos en halua paljastaa miehelle, kuinka paljon aikaa käytän viikossa siihen, että olisin hänen silmissään kaunis ja haluttava?
Mitä jos en vielä haluaisi hänen näkevän kaikkia hetkiäni, etenkään niitä kun olen pahimmillani? Mitä jos hän ei enää rakastakaan minua sitten?
Mitä jos hän ei sitten haluakaan minua enää, kun en jaksa olla koko aikaa parhaimmillani vaan viihdyn kotona paremmin rennoissa ja löysissä rötkyvaatteissa ilman alusvaatteita?

Mitä jos emme enää harrasta ihanaa, kiihkeää seksiä, kun näemme toisemme päivittäin?
Mitä jos emme enää pussaille?
Emme halaa?
Emme koskettele?
Emme leiki ja hölmöile?
Emme enää istu kynttilän valossa juomassa teetä?

Pelottaa.

Mutta toisaalta, jos emme selviä tästä, emme kyllä sitten ikinä selviä mahdollisesta perheenlisäyksestäkään.

Tappaako arki meidän suhteen? Se nähdään pian.