Joku lukijoista voi ihmetellä, että miksi ihmeessä. No, koska osallistuimme samaan seminaariin, ja oli luontevaa lyöttäytyä sellaisen ihmisen seuraan jonka tuntee parhaiten. Meidän yhteisellä kymmenen vuoden suhdehistorialla ja kahdentoista vuoden tuntemisella, tuosta 5.300 hengen joukosta ei löytynyt ketään, jonka olisi tuntenut paremmin ja siten, jonka seurassa olisi viihtynyt paremmin.
Eron jälkeen ei olla kyllä vietetty noin paljoa aikaa yhdessä samalla kertaa. Nyt taidettiin olla molempina päivinä yhdessä noin yhdeksän tuntia. Kyllä, oli pitkät päivät seminaarissa.
Toki juttelemaan pääsi vain tauoilla ja ennen ja jälkeen tapahtuman, mutta kyllä niitä taukojakin riitti ihan kiitettävästi. Ja juttuakin riitti. Tuntuu, että meillä riittää aina puhumista loputtomiin, ja juttu jää aina kesken.
Ystävinä voi erota
Meidän suhde on hyvä esimerkki siitä, että ystävinä voi erota. Ei meillä edes ole yhteisiä lapsia, lemmikkejä tai mitään muutakaan erossa yhteishuoltajuuteen jäännyttä, joten ei ole mitään pakottavaa tarvetta pitää yhteyttä. Ilmeisesti kuitenkin molemmat saavat siitä yhteydenpidosta jotain, kun kumpikin sitä haluaa jatkaa.
Uskon, että jos suhde on alunperinkin enemmän ystävyyspohjalla, on helpompaa erota ystävinä ja pysyä ystävinä. Jos taas suhde on enemmän suurta intohimoa ja tunteiden paloa, on vaikeaa eron jälkeen pitää yllä sellaista, mitä ei alunperinkään ollut olemassa.
Ex-mieheni tietää syvimmät salaisuuteni ja villeimmät unelmani. Hänelle voin puhua ihan mistä tahansa, ja niin hänkin minulle. Toki pyrimme nyt pitämään jutut jollain siveystasolla, mutta kyllä sitä edelleen arkojakin asioita käsitellään luonnollisella tavalla.
Molemmilla on tällä hetkellä uudet kumppanit. Itse huomaan vähän arkailevani miesystävästäni puhumista, tai en ainakaan kehu ihan niin paljoa kuin muiden kavereiden seurassa. Mutta kyllä exänikin nyt on ruvennut puhumaan uudesta naisestaan, joten senkin suhteen juttu on rennompaa jo.
Kävin tuossa kesällä moikkaamassa exän äitiäkin, eli ex-anoppia. Ensin toki kysyin exän mielipidettä, että onko tällainen vierailu sovelias. Kun exä näytti vihreää valoa, soitin anopille, ja loppujen lopuksi meillä oli oikein mukava parituntinen. Olisi mukava pitää häneen yhteyttä edelleen, mutta jotenkin koen, ettei se ole oikein soveliasta. Etenkin juuri, kun meillä ei ole mitään jälkikasvua edes. Muutenhan yhteydenpito olisi ihan luonnollistakin - lasten takia.
Vanha suola ei janota - vai janottaako?
Exää kun katson mikään viisari ei värähdä. Aivan kuten suhteen loppuvaiheessakaan, niin ei hän nytkään kiinnosta minua millään tavalla seksuaalisesti.
Toisilla taasen voi vanhasuola alkaa janottamaan. Kuulin kämppiksen kaverista mielenkiintoisen tarinan. Olivat seurustelleet, mutta päätyneet eroon. Eron jälkeen alkoivat kuitenkin harrastamaan satunnaista seksiä. Tämän seksin tuloksena nainen tuli lopulta raskaaksi. En tiedä tuliko tämä heille yllätyksenä, että jos ei käytä ehkäisyä, voi tulla raskaaksi... He eivät nimittäin käyttäneet mitään ehkäisyä.
He päättivät pitää lapsen, palasivat yhteen ja muuttivat yhteen ja ovat nyt pienen vauvan vanhemmat. Onnellisia? Sitä ei tarina vielä kerro.
Kerran erottu, aina erottu
Toivon vain, etteivät he enää kohtaa niitä ongelmia, joiden takia alunperin erosivat. Ja elävät nyt onnellisina elämänsä loppuun saakka yhdessä...hohhoijaa... En halua olla pessimisti, mutta onhan niitä muitakin onnettomasti päättyneitä tarinoita, joiden yhtenä juonen käänteenä on vahinkoraskaus.
Itse otin teininä käyttöön sellaisen viisauden, että ero voi tapahtua vain kerran, eli jos kerran on erottu, niin yhteen ei ole palaamista. Tuskin toinen kerta on ensimmäistä kertaa parempi. Olen sitä mieltä, että eroon on aina syynsä. Toki, jos joku on eronnut "tyhmästä" syystä, ehkä hän voi yhteenpaluuta harkita, mutta itse en ole koskaan eronnut heppoisin perustein, joten en koe että yhteenpaluisiin on siten tarvetta.
Ystävinä voidaan jatkaa eron jälkeen, mutta siihen se jää. Vaikka seksi olisi ollut hyvääkin, yleensä eron syyt tappavat viimeisetkin seksihalut kyseisen kumppanin kanssa. Olen jo oppinut, että kyllä sitä aina löytää jonkun vielä paremman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.