Katselin aamulla nukkuvaa miestä vierelläni.
Sydäntäni särki nousta ja jättää hänet yksin nukkumaan, mutta olin päättänyt ehtiä Zumba-tunnille.
Ennen aamiaista oli kuitenkin pakko etsiä käsiini paperia ja kynä, sillä päässäni pyörivät sanat kaipasivat tulla ikuistetuksi.
Jos uskaltaisin puhua rakkaudesta, sanoisin että mä rakastan sua.
Jos tietäisin vähemmän rakkaudesta, sanoisin että mä rakastan sua.
Haluan tutkia mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan.
Haaveilen jaetusta arjesta, yhteisestä kodista.
Siitä, että voin iltaisin nukahtaa syliisi ja herätä joka aamu viereltäsi.
Siitä, että aamuisin syödään yhdessä Happy-kappaleen tahdissa.
Siitä, että iltaisin istutaan keittiössä teemukien kanssa maailmaa parantaen.
Siitä, että voin joka päivä katsoa sua silmiin ja osoittaa rakkauteni.
Ja jos jokin huolettaa, voin vain tulla sun luo, käpertyä sun lämpimään syliin ja kaikki on taas hyvin. Sun käsivarsien sisään ei maailman murheet yllä. Sun sylissä olen turvassa. Siellä mun on hyvä olla.
Haluan olla sun kanssa tänään. Ja haluan lupauksen huomisesta, jotta mun sydän voi mennä levollisena nukkumaan.
Ylihuomista sun ei tarvitse luvata, koska kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. En kuitenkaan usko, että se mun rakkautta sua kohtaan veisi mennessään.
Mä rakastan sua kulta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.